Todellinen IKEA-fani katsoo tyypillisen amerikkalaisen IKEA-tavaratalon ulkopuolelle, kuten tässä Miamissa vuonna 2015 otetussa kuvassa. Alan Diaz/AP piilota kuvateksti
Todellinen IKEA-fani näkee asioita tyypillisessä amerikkalaisessa IKEA-tavaratalossa, kuten tässä Miamissa vuonna 2015 valokuvassa.
Lovett kiersi valonsäteessä. Lehdenmuotoinen pöytä, yksi Ikean ensimmäisistä litteäksi pakatuista huonekaluista, on pysähtynyt nousuunsa, vapautettu maanläheisestä pahvista ja narusta tehdystä pakkauksestaan. Näytteilleasetelmasta puuttuu vain napit enkelikuoron soittamiseen.
Oli vuosi 2013, enkä matkustanut Washington DC:stä Ruotsin Älmhultiin, jossa IKEA syntyi vuonna 1943, hienovaraisuussyistä. Tulin tänne käymään IKEA-museossa, joka sijaitsi tuolloin IKEA-hotellin kellarissa. Pieni ja laajuinen kokoelma on niin häpeilemättömän mahtipontinen, että se päättyy kuvaan IKEA-tavaratalosta kuussa.
IKEA-hotelli/museomaisema (vasemmalta oikealle): valtava Lack-huonekalujen kokoelma, kaikkialla läsnä oleva sohvapöytä, jonka Lövet valaisi kirkkaasti 1950-luvulla, Dino-syöttötuoli, joka on pohjimmiltaan laukku metallitelineellä. Holly J. Morris, piilota kuvateksti.
Näkymä IKEA-hotellissa/museossa (vasemmalta oikealle): valtava kokoelma Lack-tuotteita, kaikkialla läsnä oleva sohvapöytä, jonka Lövet valaistu kirkkaasti 1950-luvulla, Dino-syöttötuoli, joka on pohjimmiltaan laukku metallitelineellä.
Tapasin IKEAn ensimmäisen kerran 23-vuotiaana. Jätin jälkeni tavarataloon kuin joku irstas lintu. Pelottomat huonekalut, kuin lauma tottelevaista nykykarjaa, rauhoittivat käheän mieleni. Lattiassa olevat suuntanuolet ja varastoruudukkojärjestelmä ohjasivat tilauksia. Salaperäiset tuotenimet, joissa on Ä- ja Ö-kirjaimet, näyttävät oudoilta mutta imartelevilta – juuri sitä kuvausta olen kaivannut.
Tässä mielessä IKEA-tilaus on ehkä vain tapa erottua joukosta. Ehkä jokin niin aggressiivisen omalaatuinen kuin East Enderin muistoesine voi tehdä saman. Mutta IKEA on tehnyt niin.
Sublimaatiomotiiveistani riippumatta olen aina paras IKEA-fani. Koska minulla ei ollut taitoja tehdä kattokruunuja kuusiokoloavaimista tai mistään sellaisesta, vannoin omistavani IKEA-tavaroita, joita kenelläkään muulla Yhdysvalloissa ei voisi olla.
En löydä mitään vastaavaa Prahasta. Epäonnistuin IKEAn uuden DC-alueen lehdistötilaisuudessa. Madridissa eräs ystäväni epäonnistui minun sijastani. Sitten kuulin ARMHOTista.
Saavuin IKEA-hotelliin/museoon 3,5 tunnin junamatkan jälkeen Tukholmasta. Vastaanoton naiset näyttivät huolestuneilta. Heidän ilmeensä viestittivät: "Tulitteko Amerikasta tätä varten?"
Museossa näin Laxin elegantin spiraalimaisen sohvapöydän, josta hän piti nuorena aikuisena, ja vieressäni oli juliste, joka julisti IKEAn siirtymistä lastulevyyn. Sain tietää, että IKEA myi ennen pianoja ja puhallettavia huonekaluja. Ihailen IKEAn henkilökohtaisten ostoskeskusten 1960-luvulla käyttämiä yksinkertaisia lentoemäntätyylisiä univormuja.
Kuva IKEA-tavaratalosta Kuussa täydentää IKEA-museon tarinan. © Inter IKEA Systems BV piilota kuvateksti
Edullisen ruotsalaisen muotoilun maineesta lumoutuneena palasin hotellin aulaan, jossa löysin vastaanotosta useita roskakoreja. Sydämeni jätti lyönnin väliin, kun tajusin, mitä näin: miniatyyrikokoisen IKEA-kastelukannun (PS 2002) ja pienen, kokoamattoman, litteäksi pakatun Billy-kirjahyllyn myynnissä. En ole koskaan nähnyt sellaisia enää.
Vierailuni jälkeen Lövet-pöytä nimettiin uudelleen Lövbackeniksi. Museo nousee hotellin kellarikerroksesta ja siitä tulee sen päänähtävyys. Tämä luettelo on lopetettu. Billy on muuttunut.
Muuten mikään ei ole muuttunut paljoakaan. Tunnistan nyt IKEAn yksilöllisyyden sen lahjana, ennustettavuuden turvapaikkana epämiellyttävien yllätysten täyttämässä maailmassa.
Täytä siis iso sininen Frakta-pussi kuusiokoloavaimella, pienillä kynillä ja pakastetuilla lihapullilla ja liity seuraani siunattuun tottelevaisuuden tulevaisuuteen.
Julkaisun aika: 20.10.2022